#MeToo-ajatuksia

Keskustelin läheisen naispuolisen henkilön kanssa #MeToo ilmiöstä. Hänen mukaansa hän ja hänen kaikki naispuoliset ystävänsä ovat kokeneet seksuaalisävytteistä häirintää joskus. Ymmärtääkseni häirintä on yleensä sitä, että miehet huutelevat ja vislaavat kaupungilla, mutta joissakin tapauksissa myös käsiksi käymistä. Uskon häntä, että näin asia on.

Mielestäni asiassa on kuitenkin muitakin asianhaaroja. Ensimmäisenä mieleen tulee, että mitä asialle pitäisi tehdä? Onko tavoitteena vain valistaa ihmisiä, että naisille huutelu ja vislailu, puhumattakaan kourimisesta, on väärin ja sitä ei pitäisi tehdä vai onko tarkoitus mennä pitemmälle? Ranskassa viheltelystä ollaan tekemässä laitonta ja häirinnästä voi saada sakot. Luulisin, että koska huutelun ja viheltelyn valvonta on vaikeaa, tulee rangaistukseksi säätää niin suuri sakko, että häirintä saadaan kuriin pelotevaikutuksella. Kuka häirikkö tuntee huutelun niin tärkeäksi, että on valmis maksamaan vaikkapa 1000 euron sakon (ja vahingonkorvauksia?) sen takia?

Toinen kysymys on se, että mitä pidetään seksuaalisena häirintänä? Huutelu, vislailu ja käsiksikäyminen ovat aivan selkeitä esimerkkejä. Entäpä jos mies katsoo naista kadulla hieman liian pitkään? Mitä jos mies menee pyytämään tuntemattomalta naiselta puhelinnumeroa ja nainen kokee miehen epämiellyttäväksi?

Edellämainitut esimerkit ovat absurdeja, mutta maailmasta on tullut absurdi. Mieleen tulee eräs tapaus nimeltä Elevatorgate ulkomailta:

In July 2011, Rebecca Watson, the founder of the website Skepchick, mentioned in a vlog an experience she'd had at a recent conference where she spoke about sexism in the atheist community. At 4 in the morning, after a night at the hotel bar, a man followed her to the elevator and invited her to his hotel room to talk over coffee. The invitation made Watson uncomfortable, and she suggested to her audience that they not behave in a similar manner (from 4:30):

"I'm exhausted, going to bed, so I walked to the elevator, and a man got on the elevator with me and said "Don't take this the wrong way, but I find you very interesting and I would like to talk more, would you like to come to my hotel room for coffee?" Um, just a word to the wise here, guys, don't do that."

Eli miesten ei tulisi pyytää naisia jatkoille. Ok.

Muistan omilta sinkkuajoiltani erään illan Oulussa eräässä baarissa. Odotin tiskillä juomaa ja viereen tuli nainen tilaamaan. Sanoin naiselle "hei", enkä mitään muuta aikonutkaan sanoa. Nainen kivahti takaisin: "Kuule bileet on tuolla joten lähde vetää!" ja osoitti sormella poispäin. Olin äimistynyt. Ehkä nainen otti tervehdykseni häirintänä. Samana iltana etsin samasta baarista kavereitani ja ujuttauduin tanssilattian läpi kohden kohtaa, jossa heidät olin viimeksi nähnyt. Eräässä ahtaassa paikassa sanoin naiselle, johon vahingossa osuin olkapäällä ohi mennessä, että "anteeksi". Nainen tiuskaisi että "hiihdäpä kuule  tuohon suuntaan" ja kai tarkoitti väärää suuntaa mihin olin menossa. Olin tuplaäimistnyt ja mietin, että mikä helvetti oululaisia naisia vaivaa? Nyt ymmärrän, että ehkä tuokin nainen käsitti ohikulkuni häirintänä. Meinasin jo menettää uskoni naisiin sinä iltana, mutta sitten törmäsin neitiin, jonka kanssa oli oikein mukava jutella ja tanssia ja joka ei kirkunut kun pyysin puhelinnumeroa.

Takaisin häirinnän määrittelyyn. Keskustelumme perusteella jakaisin häirinnän muutamaan kategoriaan:

  1. Häirintä häirintätarkoituksessa
  2. Häirintä omaksi huviksi
  3. Häirintä, jota ei ole tarkoitettu häirinnäksi

1. Ensimmäinen on juuri tuota kaupungilla huutelua ja vislailua. Itse en sellaista käsitä ja en ymmärrä, mitä häiritsijä sellaisella yrittää saavuttaa. Kohde tuskin pitää siitä, eikä se tee häiritsijää haluttavammaksi. Häiritsijä tuskin edes pyrkii kontaktiin kohteen kanssa. Ainoa teon tarkoitus on häiritä. Sanotaan jo tässä, että se on täysin tuomittavaa eikä sitä voi puolustella mitenkään.

2. Häirintä omaksi huviksi tapahtuu yleensä porukassa. Kavereilla esimerkiksi oli sellainen tapa, että kun porukalla ajeltiin autolla, niin joku nähdessään hyvännäköisen naisen avasi oven ja pamautti sen takaisin kiinni. Muut toistivat tämän jos näkivät myös sen naisen. Sitten hekoteltiin nauraa. Hölmöähän se kieltämättä oli, mutta hauskaa hetken aikaa. En usko, että siinä tarkoitus oli loukata naista vaan kyseessä oli sisäpiirihuumori. Pitäisikö tuon kaltaista toimintaa paheksua tai jopa lailla kieltää?

3. Viimeisenä tulee valtava kokoelma tilanteita, joista häirinnän tekee se, että ne koetaan häirinnäksi. Läheiseni mukaan häirinnän määrittelee se henkilö, joka kokee jonkin asian häirintänä. Tällöin esimerkiksi flirttailu tuntemattomalle iskutarkoituksessa voi olla seksuaalista häirintää. Tai sitten jatkoille pyytäminen, kuten Elevatorgatessa. Ongelma on, että aloitteen tekijä ei voi etukäteen tietää, miten kohde sen tulee kokemaan. Jos pelisäännöksi otetaan se, että pelkkä tuntemus häirinnästä riittää häirinnän toteutumiseen, saattaa se avata pandoran lippaan ikävine sivuvaikutuksineen.

#MeToo -kommentointia syytetään siitä, että siinä tuodaan esille kauhuesimerkkejä miten kohta miehet eivät saa puhua tai katsoa naisia, koska voivat saada syytteen seksuaalisesta häirinnästä. Mikä mukaan on lopputuloksena, jos häirinnästä tehdään rangaistavaa ja häirinnän saa määritellä tunteiden perusteella? Olisi mielenkiinoista nähdä sellainen maailma, jossa miehet varoisivat katsomasta ja puhumasta naisille. Ikinä kun ei voisi tietää, kuka vastaantulija tuntee katseen häirintänä. Hyvänä puolena sen toivoisi johtavan siihen, että naisten pitäisi tehdä kontaktit, aloitteet ja iskuyritykset. Käytännössä kävisi kuitenkin niin, että viehättävimmät ja röyhkeimmät miehet veisivät naiset kun eivät säännöistä piittaisi ja naiset olisivat valmiit katsomaan läpi sormien näiden törkeydet. Vähemmän viehättäville ja ujommille miehille jäisi osaksi olla hiljaa ja katsoa maahan. Sitten ihmeteltäsiin, että mihin kaikki hyvät miehet ovat menneet.

Lopuksi jääkin pohdittavaksi, että mihin #MeToo -tähtää? Jos halutaan kriminalisoida häirintä, tuleeko sen koskea kaikkia kolmea kohtaa, jotka esitin? Jos kyseessä on valistus, niin ketä valistetaan? Ne miehet, jotka naisille huutelevat kaupungilla, tuskin vähentävät huuteluaan. Suurempi ryhmä miehistä, jotka eivät sitä harrasta, eivät harrasta sitä edelleenkään. Vai onko tarkoituksena lisätä tietoutta häirinnästä ja aiheuttaa ryhmäpainetta paheksua häirintää? Viimeinen vaikuttaa järkevimmältä vaihtoehdolta, mutta tällöin joudun taas palaamaan häirinnän määrittelyyn: Millaista häirintää tulisi paheksua ja millainen pitäisi jättää ammattiloukkaantujien ongelmaksi?

PS. Pyydän anteeksi kaikilta naisilta, jotka ovat kokeneet sen häirinnäksi, kun olen tullut juttelemaan tai ohimennen sanonut jotain. Pyrin siihen, etten enää mene juttelemaan kenellekään tuntemattomalle naiselle.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu